Matka oli ensimmäinen kosketukseni Välimeren maihin, kulttuuriin ja ruokaan. Näin jopa ensimmäiset palmuni.
Lindoksen kylä
Lindos on lähellä Rhodoksen kaupunkia, teimme sinne päiväretken. Lindoksen suosituin nähtävyys on akropoliskukkula, jonne saa kiivetä melko korkean nousun.
Muistan, että päivä oli porottavan kuuma. Lindos sijaitsee sisämaassa ja siellä oli +40 astetta! Mutta en valita.
Kulkukissoja ja -koiria oli paljon. Ne eivät häirinneet ihmisiä, mutta yksikin koira saattoi meidät rannalle ja meni itsekin pulahtamaan. Yllä olevassa kuvassa pieni kissa lepäilee varjossa.
Rhodoksen paikalliset ihmiset olivat hyvin köyhiä. Rikkaimmat olivat heitä, jotka omistivat hotellin. Paikka siis todellakin eli turismilla. Minua vähän kauhistutti se, että paratiisirannat eivät olekaan paratiisia paikallisille - ainakaan enää.
Sydämenmuotoinen laguuni!
Mielestäni on aina hieman ristiriitaista matkustaa turistiksi paikkaan, jossa paikalliset elävät turismilla. Minä toki tuon turistina heille rahaa, mutta onko sekään oikein?
Lehtikatot viilensivät ja suojasivat kuumalta auringolta. Ne toivat mielestäni rauhaisan tunnelman vilkkaille kaduille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti