Ekokiihkoilijat vs. materialistit.
Kuuluuko ekoasioiden pohtiminen kaikille, vai onko päätös henkilökohtainen?
Niin sanotuilla ekokiihkoilijoilla tarkoitan henkilöitä, jotka ovat ottaneet ekoelämän elämäntavakseen ja pyrkivät jakamaan elämäntapaansa muidenkin keskuuteen. Liitän itseni ehdottomasti tähän kategoriaan, käsitteleehän bloginikin suurilta osin ekotekoja. En väitä olevani täydellinen - minun elämäntavassani on vielä paljon parannettavaa - mutta koen silti olevani enemmän ns. ekohörhön kuin materialistin puolella. Minä tiedän, että teoillani on merkitystä ja välitän tekojeni seurauksista. Ja toivon, että mahdollisimman moni muukin välittäisi.
Materialisteilla tarkoitan ekokiihkoilijan vastakohtaa. Hän on enemmän tai vähemmän kulutushysteerikko - ja tahtoo myös usein jakaa elämäntapansa muiden kesken kirjoittamalla esimerkiksi blogia, jonne voi joka päivä listata uusia ostoksia. Materialisti saattaa tietää tekojensa vaikuttavan pallomme hyvinvointiin, mutta hän ei koe siitä huonoa omaatuntoa, vaan on onnellinen valitsemansa elämäntyylinsä kanssa.
Kaikki kuluttavat, enemmän tai vähemmän. Mielestäni suurin merkitys on sillä, miten kuluttaa. Minkälaisia tuotteita kaupasta ostaa - ovatko ne esimerkiksi biohajoavia? Ostaako henkilö tuotteita tarpeeseen, vai pelkästään siksi, että tuote tuntui sillä hetkellä äärettömän tärkeältä ja viikon päästä se joutuu kaapin perukoille? Silläkin on väliä, mistä ostaa. Ostatko käytettyä second hand-liikkeistä vai kertakäyttömuotiin erikoistuneista liikkeistä? Jo se vaikuttaa paljon, mistä maasta tuote on tuotu. Suomessa valmistetulla tuotteella on aina lyhin matka sinun lähikauppaasi.
( Kuva )
Kaikki tietävät, että pallomme voi huonosti ja voi tulevaisuudessa mahdollisesti paljon huonommin. Se ei ole enää mikään yllättävä tutkimustulos, vaan kaikkien tiedossa oleva fakta. Moni ihminen välittää kyllä tästä asiasta. Mutta moni ei tee asian eteen mitään. On varmasti ihmisiä, joita kiinnostaa ekoasiat, mutta arjen kiireet estävät ajatuksien laiton käytäntöön. On niin helppo toimia juuri kuten on tottunut aina tekemään. Kauppaan on helppo hurauttaa autolla ja napata mukaan valmispakkauksia muovikääreissään, vaikka vaihtoehtoja olisi olemassa.
Olen kuullut useasti sanottavan, että ns. ekokiihkoilijat syöttävät elämäntapaansa materialisteille, jotka sitten ovat tästä ahdistuneet. Miksi tuomita toisen elämänkatsomus? Siinä on pointtinsa, mutta en voi olla pohtimatta sitä, että onkohan aina sittenkään näin. Toki löytyy ekohemmoja, jotka varmasti syöttävät elämänkatsomustaan kuin uskontoa - mutta voisiko materialistien ahdituneisuus johtua joskus jostain muustakin. Voisiko heitä oikeasti sisimmässään hiukan häiritä se, että he todella tuhlaavat niin paljon? Voisiko heidän sisimmässään tuntua pieni syyllisyydenpisto? En tiedä. Itse tiedän ainoastaan sen, että minun sisällä se syyllisyydenpisto tuntui ja minä heräsin kulutusunestani.
( Kuva )
Onko oikein, että jotkut ihmiset sanovat, etteivät yksinkertaisesti välitä siitä, mitä heidän tekonsa aiheuttaa maapalolle ja sitä kautta tulevaisuudellemme? Mielestäni ei. Mielestäni ekoasiat ovat jokaikisen vastuulla. Mielestäni kukaan ei voi irtisanoutua tällaisesta asiasta perusteena se, että "tämä on minun elämänkatsomukseni". Onko kulutushysteria hyväksi kenellekään - eikö iloa ja onnea pitäisi muutenkin löytyä aivan muista asioista?
Kuulisin mielelläni mielipiteitä, kokemuksia, kertomuksia.
Kerro rohkeasti mielipiteesi, mutta älä ole asiaton.
Innoituksen tähän kirjoitukseen sain Cavan postauksesta aiheesta. Cava pitää materiaan keskittyvää suosittua muotiblogia. Innoituksen lähteenä toimi sekä Cavan kirjoittama teksti että kommentiboksissa käyty keskustelu aiheesta.
2 kommenttia:
Mua alko naurattaan ihan mielettömän paljon tuo Cavan postaus ja nuo kommentit. Yritän nyt olla olematta julma, mutta siis. Vaikea ymmärtää välillä, että on ihmisiä, jotka ajattelee niin naiivisti. En tuomitse kenenkään kulutusta, rahankäyttöä enkä tekoja, enkä todellakaan saarnaa, mutta, että joku voi ajatella että maapallon tila ei kuulu heille eikä heidän teot muille ihmisille, niin en vain jaksa.. ymmärtää. Jos ei odota keneltäkäkään, mukaanlukien yhteiskunta mitään niin ehkä silloin on oikeus ajatella olevansa jotenkin jumalaisen itsenäinen. Jos jotain ottaa, on jotain annettava. Enkä nyt edes tarkoita mitään ideaaleja jotain moraalisesta vastuusta tai muiden ajattelusta, mutta sanoohan sen jo järkikin, että jos kaikki vain ottaa, ei kovin pitkälle päästä. Yksilötasoa pidemällä nyt ainakaan. Enkä tarkoita nyt vain ympäristöä, vaan yhteiskunnan etuja ja tukia ja apua jne. Eihän kukaan tee työtäkään ilmaiseksi. Ja siis jotenkin, ymmärrän kyllä individualismin, mutta miten joku yhteiskunta sallii sellaista ja miten toisaalta voi kuvitella turvautuvansa yhteiskuntaan jos kerta kokee olevansa Vapaa ja Itsenäinen tekemään mitä lystää. Ehkä enemmän jopa raivostuttaa, että yhteiskunnat kuvittelevat voivansa toimia ilman että tietyistä teoista rangaistaan.
Toisaalta halusin myös sanoa, että ymmärrän kyllä ihan täysin mistä tuo postaus on saanut alkunsa ja myönnän olevani ensimäisiä, joilla menee hermot ja lujaa ekoaatteiden tuputtamisessa. Itse teen minkä jaksan ja kykenen, mutta mielettömästi vaivaa en ala näkemään. En henkilökohtaisesti usko, että tätä maapalloa voidaan enää pelastaa ja esimerkiksi ylikansoitus on jo niin paha ongelma, että resurssit loppuvat väistämättä kesken. Jotenkin tulisi keskittyä enemmän teknologiaan ja uusiin mahdollisuuksiin, pyrkiä kehittämään tehokkaammin energiaa, uusia ravinnon ja energianlähteitä ja lopulta, senkin uhalla, että kuulostan täydelliseltä hihhulilta, oikeasti tähdätä sinne pilviin, pyrkiä fuusioenergian valjastamiseen, ruoan korvaavaan pilleriin, muiden planeettojen asuttamiseen. Mutta siis että ymmärrän ja tiedän, että siekin kyllä ymmärrät, että kyse on kuitenkin arvoista. En silti koe että saan tehdä mitä ikinä haluan ja riehua täällä ja teen parhaani, koska .. en ymmärrä miten joku ei voi nähdä niin selvää asiaa. Eikähän se nyt auta ketään että tuhotaan koko planeetta ennenkun mitään ratkaisua saadaan kehitettyä. Mutta että oma arvojärjestykseni laittaa usein muita asioita ekologisuuden edelle.
Kiitos Katri kommentistasi!
Mielestäni on myös äärettömän itsekästä ajatella, että omat teot eivät vaikuta muihin ihmisiin. Oli sitten kyse ekoteoista tai mistä tahansa muusta! Olen sitä mieltä, yksilön teot ja valinnat vaikuttavat aina myös vallitsevaan yhteiskuntaan - vaikka sitten välikäsien kautta.
Ymmärrän maailmankatsomuksesi, enkä koe, että olisi jotenkin tuomittavaa, jos ei jaksa/halua/pysty näkemään hirveesti vaivaa planeettamme hyvinvoinnin kannalta. Mutta nimenomaan on tärkeää kuitenkin tiedostaa, että teot vaikuttavat kuitenkin. Mielestäni on tärkeää, että jokainen yrittää parhaansa, tekee edes jotain pientä.
Ymmärrän myös sen ärtymyksen, minkä pohjalta tuo postaus on luultavimmin kummunnut. Tiedän itsekin miltä se tuntuu, kun joku vaikka tuputtaa uskontoaan minulle siten, että minun tulisi sitä noudattaa loppuelämäni ajan. Ehkä siksi olenkin niin innoissani näistä "ekojutuista", koska olen oivaltanut nämä itse. Olen itse saanut valita lähteet, joita luen (aluksi esim. blogeja) ja olen saanut rauhassa muodostaa omat mielipiteeni asioista.
Valitettavasti kyllä, olen samaa mieltä siitä, että tämä maapallo on jo tuhottu. Ylikansoitus on minunkin avainsana tähän asiaan - ihmisiä vain yksinkertaisesti on liikaa. Toisaalta siinäkin on erikoinen epätasapaino: lapsia näyttäisi syntyvän eniten kehitysmaissa ja vähiten länsimaissa, joissa lapsettomuutta on alkanut esiintyä jo aika yleisestikin. Voisiko tämä tasapainoittaa tilanteen? En tiedä.
Olen silti sitä mieltä, että yksilön teot voivat vaikuttaa maapallomme hyvinvointiin. Olen sitä mieltä, että esimerkiksi käyttämällä mahdollisimman epäekologisia pesuaineita, voidaan turvata vesistöjen puhtaus ja siellä asuvien eliöiden terve elämä. Onhan se hurja ajatella, että "mitä minä nyt yksin tälle asialle voin", mutta kun monta yksilöä on asiassa mukana - ehkä jopa yhteiskunnallisten säädöksien ansiosta - on tulos varmasti lopulta tuottoisa.
Mitä tulee ajatuksiisi teknologian luotsaamisesta avuksi: olen osittain samaa mieltä. Ruoka tulee loppumaan tältä planeetalta kesken. Sitä varten on kehitettävä teknologiaa - ja ehkä jopa valjastettava käyttöön niitä muita planeettoja. Syötävä ruokapilleri taas kuulostaa mieleeni karmivalta ajatukselta, ehkä mä olen jotenkin liian konservatiivinen. :D
Huh. Tästä tuli monsterikommentti. Jaksatkohan edes lukea.. :)
Lähetä kommentti