Ekokiihkoilijat vs. materialistit.
Kuuluuko ekoasioiden pohtiminen kaikille, vai onko päätös henkilökohtainen?
Niin sanotuilla ekokiihkoilijoilla tarkoitan henkilöitä, jotka ovat ottaneet ekoelämän elämäntavakseen ja pyrkivät jakamaan elämäntapaansa muidenkin keskuuteen. Liitän itseni ehdottomasti tähän kategoriaan, käsitteleehän bloginikin suurilta osin ekotekoja. En väitä olevani täydellinen - minun elämäntavassani on vielä paljon parannettavaa - mutta koen silti olevani enemmän ns. ekohörhön kuin materialistin puolella. Minä tiedän, että teoillani on merkitystä ja välitän tekojeni seurauksista. Ja toivon, että mahdollisimman moni muukin välittäisi.
Materialisteilla tarkoitan ekokiihkoilijan vastakohtaa. Hän on enemmän tai vähemmän kulutushysteerikko - ja tahtoo myös usein jakaa elämäntapansa muiden kesken kirjoittamalla esimerkiksi blogia, jonne voi joka päivä listata uusia ostoksia. Materialisti saattaa tietää tekojensa vaikuttavan pallomme hyvinvointiin, mutta hän ei koe siitä huonoa omaatuntoa, vaan on onnellinen valitsemansa elämäntyylinsä kanssa.
Kaikki kuluttavat, enemmän tai vähemmän. Mielestäni suurin merkitys on sillä,
miten kuluttaa. Minkälaisia tuotteita kaupasta ostaa - ovatko ne esimerkiksi biohajoavia? Ostaako henkilö tuotteita tarpeeseen, vai pelkästään siksi, että tuote tuntui sillä hetkellä äärettömän tärkeältä ja viikon päästä se joutuu kaapin perukoille? Silläkin on väliä,
mistä ostaa. Ostatko käytettyä second hand-liikkeistä vai kertakäyttömuotiin erikoistuneista liikkeistä? Jo se vaikuttaa paljon, mistä maasta tuote on tuotu. Suomessa valmistetulla tuotteella on aina lyhin matka sinun lähikauppaasi.
(
Kuva )
Kaikki tietävät, että pallomme voi huonosti ja voi tulevaisuudessa mahdollisesti paljon huonommin. Se ei ole enää mikään yllättävä tutkimustulos, vaan kaikkien tiedossa oleva fakta. Moni ihminen välittää kyllä tästä asiasta. Mutta moni ei tee asian eteen mitään. On varmasti ihmisiä, joita kiinnostaa ekoasiat, mutta arjen kiireet estävät ajatuksien laiton käytäntöön. On niin helppo toimia juuri kuten on
tottunut aina tekemään. Kauppaan on helppo hurauttaa autolla ja napata mukaan valmispakkauksia muovikääreissään, vaikka vaihtoehtoja olisi olemassa.
Olen kuullut useasti sanottavan, että ns. ekokiihkoilijat syöttävät elämäntapaansa materialisteille, jotka sitten ovat tästä ahdistuneet. Miksi tuomita toisen elämänkatsomus? Siinä on pointtinsa, mutta en voi olla pohtimatta sitä, että onkohan aina sittenkään näin. Toki löytyy ekohemmoja, jotka varmasti syöttävät elämänkatsomustaan kuin uskontoa - mutta voisiko materialistien ahdituneisuus johtua joskus jostain muustakin. Voisiko heitä oikeasti sisimmässään hiukan häiritä se, että he todella tuhlaavat niin paljon? Voisiko heidän sisimmässään tuntua pieni syyllisyydenpisto? En tiedä. Itse tiedän ainoastaan sen, että minun sisällä se syyllisyydenpisto tuntui ja minä heräsin kulutusunestani.
(
Kuva )
Onko oikein, että jotkut ihmiset sanovat, etteivät yksinkertaisesti välitä siitä, mitä heidän tekonsa aiheuttaa maapalolle ja sitä kautta tulevaisuudellemme? Mielestäni ei. Mielestäni ekoasiat ovat jokaikisen vastuulla. Mielestäni kukaan ei voi irtisanoutua tällaisesta asiasta perusteena se, että "tämä on minun elämänkatsomukseni". Onko kulutushysteria hyväksi kenellekään - eikö iloa ja onnea pitäisi muutenkin löytyä aivan muista asioista?
Kuulisin mielelläni mielipiteitä, kokemuksia, kertomuksia.
Kerro rohkeasti mielipiteesi, mutta älä ole asiaton.
Innoituksen tähän kirjoitukseen sain
Cavan postauksesta aiheesta. Cava pitää materiaan keskittyvää suosittua muotiblogia. Innoituksen lähteenä toimi sekä Cavan kirjoittama teksti että kommentiboksissa käyty keskustelu aiheesta.
